"Olen jumissa!" Käpytassu parahti. Tupsuhäntä ihmetteli, miten oppilas oli juuttunut kaatuneen puun onttoon runkoon hiirtä jahdatessaan. "Ei se ole mikään ihme, kun olet niin perso tuoresaaliille!" Varputassu maukaisi huvittuneena. Ruskatassu istui Leijonaraidan lähellä ja tarkkaili tilannetta. Häntä kyllä kiinnosti, jäisikö Käpytassu tuohon, mutta myö metsästyksen harjoittelu kiinnosti häntä. "Otan sinut irti" Olkikynsi, Käpytassun mestari, ärähti oppilaalleen. Kellertävä kolli nappasi oppilasta tassusta ja veti. Käpytassu parahti. "Au, lopeta!" ruskeaturkkinen kolli miukui. "Tuolla asenteella et ikinä tule soturiksi, saatika kestä taisteluissa!" Olkikynsi murisi. Kellertävä soturi valmistutui riuhtaisemaan oppilaan irti. Käpytassu maukaisi toivottomasti. "Anna kun minä" Leijonaraita ärähti nuoremmalle soturille. Olkikynsi väisti ja antoi isomman, sekä kokeneemman kollin irrottaa Käpytassu puusta.                                                                       

 
Talvitassu istuskeli oppilaisen pesän ulkopuolella. Hän oli juuri ollut metsästämässä Kaarnaviiksen kanssa tuoresaalista Arpiturkille ja Harmaajalalle, joten nyt hän sai olla lepäämässä. Ruskatassu, Varputassu ja Käpytassu olivat myös metsästämässä mestareidensa kanssa. Talvitassu katseli leiriä ja siinä edestakaisin kulkevia kissoja. Hän näki Vesilumpeen, ja päätti mennä juttelemaan tuon kuningattaren kanssa.
Niinpä Talvitassu asteli toisen kissan luokse. "Kas hei, Talvitassu" Vesilumme maukaisi. Tuo naaras oli Tupsuhännän pentujen emo, ja nuo pennut syntyisivätkin muutaman kuun päästä. "Hei" Talvitassu sanoi. "Kai saan liittyä seuraan?" hän kysyi. "Toki" Vesilumme kehräsi. Samassa Ruskatassu ja muut saapuivat leiriin saaliiden kera. "Arpiturkki ja Harmaajalka ovat jo syöneet, joten viekää saaliit tuoresaaliskasaan. Ja varokaa ettei Arpiturkki syö noitakin tuoresaaliita!" Kaarnaviiksi selosti hyväntuulisena tulijoille. Tupsuhäntä näytti hieman yllättyneeltä nuoren soturin toimeliaisuudesta, mutta loppujen lopuksi hymyili tyytyväisenä. Käpytassu kantoi pienenpientä myyrää ja ontui hieman. Ruskatassu vei nopeasti saaliinsa, kaksi pulskaa hiirtä, kasaan ja kiiruhti sitten Talvitassun luokse. "Hei!" Ruskatassu maukaisi siskolleen. "Minä tästä menenkin" Vesilumme sanoi ja pujahti kuningattarien pesään.
Ruskatassu kertoi metsästysharjoituksistaan ja siitä, että Käpytassu oli juuttunut puunrunkoon. "Olkikynsi sanoi matkalla, että Käpytassun soturiksi nimittämistä pitää lykätä, koska hän ei ole vielä riittävän taitava" Ruskatassu kertoi. "Luuletko että Käpytassusta tulee soturi samaan aikaan kuin meistäkin?" Talvitassu kysyi kiinnostuneena. Ei hän halunnut olla ilkeä, mutta halusi kuitenkin tietää. "Kyllä hänestä ennemmin soturi tulee" kellanpunainen kolli sanoi siskolleen. Talvitassu nyökkäsi. He näkivät Olkikynnen pyytävän päästä Kuutähden puheille, mutta Kuuraklaanin varapäällikkö kielsi sen jyrkäsi. "Kuutähti ei jaksa kuunnella turhanpäiväisiä valituksiasi!" Usvahäntä sähähti. Olkikynsi nyrpisti nenäänsä ja puikkelehti muiden sotureiden luo. Ruskatassu katsoi sitten siskoaan. Hän oli Talvitassulle hieman kateellinen, koska tämä oli oppinut jo enemmän metsästystä. Tupsuhäntä vietti paljon aikaa Vesilumpeen kanssa, ja oppitunnit äivät välillä pakostakin pois päiväjärjestyksestä. Ruskatassu kuitenkin nyt keskittyi puhelemaan siskonsa kanssa kaikkesta sellaisesta, mitä he voisivat tehdä sotureina.