Oli kirkas aamu ja viherlehden aika. Vaalea kissanaaras pujahti ulos pentutarhasta kaksi pentua kintereillään. Ruskapentu kipitteli hymyillen emonsa vierellä, hänen siskonsa Talvipentu tuli perässä. Pennut nimettäisiin tänään oppilaiksi, ja Ruskapentu oli hyvin innoissaan. Hän toivoi kovasti saavansa mestarikseen jonkun vahvan soturin, niin hänestäkin tulisi sellainen. Leijonaraidalla ja Olkikynnellä oli jo oppilaat, Varputassu ja Käpytassu. Ruskapentu kihisi innosta kun hän saisi pian oppilasnimensä itseltään Kuutähdeltä, Kuuraklaanin päälliköltä. "Noniin pentuni, pian pääsette oppilaiksi" Unikkosydän lausahti kahdelle pennulleen. "Minusta tulee klaanin paras soturi!" Ruskatassu hehkutti emolleen iloisena. Unikkosydän nyökkäsi hymyillen ja tassutteli kohti kiveä, jonka päällä Kuutähti istui. Suurin osa klaanista olikin jo kokoontunut kiven eteen. Ruskapentu näki kuinka klaanin varapäällikkö Usvahäntä loikki kivelle Kuutähden viereen. Heistä näki heti, että he olivat sukua. Kummatkin sinertäviä, notkeita ja voimmakkaita. Täydellisiä kissoja johtamaan Kuuraklaania. Unikkosydän istahti maahan, ja Ruskapentu ja Talvipentu hänen viereensä.

Ruskapentu kuuli marinaa jostakin klaaninvanhimpien pesältä. Leijonaraita patisti Arpiturkkia ulos pesästä. Harmaa kolli ei pitänyt siitä lainkaan ja marisi ja nurisi, aina välissä, kun Leijonaraitaa haukkui. Vanha harmaa naaras, Harmaajalka sen sijaan tassutteli jo suuren kiven luokse. "Onnea matkaan, nuorukaiset. Teistä tulee vielä hyviä sotureita" vanha naaras sanoi Unikkosydämmen pennuille, jotka nyökkäsivät vastaukseksi. Kun Leijonaraita oli saanut Arpiturkin myös paikalle, Kuutähti aloitti. "On tullut aika nimittää kaksi nuorta pentua oppilaiksi" sinertävä kolli lausui korkealla äänellä ja katsoi sitten Ruskapentua ja Talvipentua. Pennut kipusivat kiveä ylös jonkunmatkaa. "Kaarnaviiksi, sinä olet Talvitassun mestari. Vaikka oletkin klaanin nuorin soturi, siirrä oppimasi tälle nuorelle kissalle" Kuutähti jatkoi. Kaarnaviiksi asteli kohti Talvitassua ja nuolaisi tätä, jonka jälkeen nyökkäsi oppilaalleen. Kaarnaviiksi oli vasta muutama kuu sitten nimitetty soturiksi ja nyt hän sai jo oman oppilaan. Ruskapentu toivoi samanlaista tuuria, mutta siihen tarvittaisiin kovaa harjoittelua. Sitten Kuutähti jatkoi taas. "Tupsuhäntä, sinä olet Ruskatassun mestari. Olet hyvä soturi, ja uskon että koulutat Ruskatassusta yhtä hyvän" sinertävä kolli sanoi. Musta kolli asteli kissojen joukosta Ruskatassun luokse.

"Koulutan sinut hyväksi soturiksi, usko pois" Tupsuhäntä kuiskasi Ruskatassulle. Oppilaan katse kirkastui entisestään. Hänen mestarinsa oli Kuutähden poika! Se oli todella mahtavaa. Kissat alkoivat pikkuhiljaa hajaantua ympäri leiriä. "Mitä tehdään ensiksi? Minne menemme? Haluan mennä näyttämään muille klaaneille kuinka vahva minä olen ja mestarini on Kuutähden poika!" Ruskatassu lausahteli innoissaan. "Noniin pikku tiikeri. Mene hetkeksi oppilaiden pesälle, minulla on asiaa Kaarnaviikselle" Tupsuhäntä vastasi. Ruskatassun ilme synkkeni hitusen, mutta sitten hän tassutteli oppilaiden pesälle. "Tervetuloa joukkoomme, Ruskatassu!" huudahti joku. Se oli Varputassu, Leijonaraidan oppilas. "Hmh, miksi klaaniin tulee uusia oppilaita kun mekään emme ole vielä sotureita?" kysyi Käpytassu. Varputassu tiuskaisi kollille, että tämä olisi hiljaa. "Sait sitten mestariksesi Tupsuhännän, Kuutähden pojan" Varputassu sanoi Ruskatassulle. "Niin, ja olen ylpeä siitä!" raidallinen kolli hehkutti. Varputassu nyökkäsi. "Sieltä mestarisi tuleekin" naaras sanoi.

Tupsuhäntä käveli kohti oppilaiden pesää Kaarnaviiksi kintereillään. "Ruskatassu ja Talvitassu, lähdette kanssamme klaanin rajoille, että tiedätte missä saa kulkua ja missä ei" musta kolli sanoi. Ruskatassu pomppasi heti mestarinsa viereen, Talvitassu asteli vain hyvin varovasti Kaarnaviiksen luokse. "No niin, lähdetään" Tupsuhäntä sanoi. "Odottakaa, saanen tulla mukaan?" kuului kysymys. Kissat käänsivät päänsä äänen suuntaan. Kysyjä oli Leijonaraita. "Ajattelin että Varputassun olisi hyvä kerrata klaanimme rajoja" vanha soturi sanoi. Ruskatassu näki kuinka harmaa oppilas pyöräytti silmiään turhautuneena. "Sopiihan se, Leijonaraita" Tupsuhäntä naukaisi. Leijonaraita päästi kehräyksen ja viittasi hännällään Varputassun luokseen. Kissat lähtivät kohti polkua joka vei pois leiristä.

"Olkikynsi vie Käpytassua harjoittelemaan taistelua" Varputassu kuiskasi kahdelle nuoremmalle oppilaalle. "Mistä tiedät?" Talvitassu kysyi arasti. Naaraan silmistä näki heti että jo nyt se häpesi kysymystään. "Käpytassu sanoi" harmaa oppilas vastasi. Heidän edellään kulkevat soturit pysyivät vaiti, mutta eivät näköjään olleet kuulleet oppilaiden keskusteluja. "Mitä muuten tiedät muista klaaneista?" Ruskatassu kysäisi ohimennen Varputassulta. Hän ajatteli että kyllä tuon naaraan jotain pitäisi tietää. "No, Järviklaania johtaa Haukkatähti ja parantaja siellä on Karppiturkki... en oikein silti tiedä muista klaaneista paljon mitään koska Leijonaraita ei ole kertonut, ja en ole ollut yhdessäkään Kokoontumisessa, vielä" ruskeasilmäinen oppilas selitti. Kokoontuminen tapahtui kaikkien klaanien kesken Metsäaukiolla. Ruskatassu halusi itsekkin päästä sinne. "Pian olemme Kivimuodostelmalla" Tupsuhäntä sanoi. Jonkin ajan kulttua kissat saapuivat suuren kiviröykkiön luokse. "Täältä löytää helposti hiiriä tuoresaaliiksi" Leijonaraita selitti. Ruskatassu uskoi sen, koska kivien välissä oli paljon koloja jonne hiiret voisivat piiloutua. "Kuinka ne saadaan tuolta?" Talvitassu kysyi. "Kutsumalla niitä" Varputassu sanoi vitsillä, mutta Talvitassu ei sitä tajunnut ja painoi päänsä suruissaan alas. "Varputassu, käyttäydyppä kunnolla. Talvitassu, tuo oli erittäin hyvä kysymys" Tupsuhäntä sanoi. "Kaarnaviiksi, selitä sinä oppilaille, kuinka täällä saalistetaan hiiriä" musta kolli jatkoi. Hän aikoi selvästi testata Kaarnaviikseä. "Vaanitaan hiljaa ja odotetaan kunnes hiiri tulee ulos. Kannattaa kuitenkin olla nopea, koska hiiretkin ovat. "Ja ne ovat hiirenaivoisia" Varputassu tokaisi. "Voimmeko jo metsästää?" Ruskatassu kysyi innoissaan. "Myöhemmin, Ruskatassu, myöhemmin. Muista että esittelemme teille nyt vain rajoja" Tupsuhäntä vastasi. Ruskatassu huokaisi. Sitten kolme soturia alkoivat kävellä eteenpäin, ja oppilaat pinkoivat heidän peräänsä.

Pian saavuttiin Ukkospolulle. "Näitä täällä on monta. Kaksijalat kulkevat niillä hirviöiden sisässä" Kaarnaviiksi selitti. Oppilaat nyökkäsivät. "Mikä on hirviö?" Talvitassu kysyi uteliaana. Samassa Ukkospolulla viiletti punainen olio. Se juoksi todella lujaa, lujempaa kuin nopeinkaan kissa! "Mikä tuo oli?" Ruskatassu kysyi. Talvitassu kyyhötti istuallaan maassa kauhistuneen näköisenä. "Se oli hirviö" Leijonaraita sanoi. Talvitassu käänsi katseensa Leijonaraitaan ja sitten Ukkospolkuun. "Mi... mitä ne tekevät kissoille?" valkoinen naaras sopersi. Leijonaraita katsahti Kaarnaviikseen, tarkoittaen että tämän pitäisi selittää. "Ne eivät väistä meitä. Hirviö voi siis osua teihin, joten olkaa varovaisia Ukkospolkua ylittäessänne" Kaarnaviiksi selitti. Talvitassu oli entistä enemmän kauhistuneen näköinen. Ruskatassu koitti rauhoitella siskoaan parhaansa mukaan, mutta turhaan. "Jatketaan Järviklaanin ja Kuuraklaanin rajalle" Leijonaraita sanoi ja kissat jatkoivat matkaansa.

Pian saavuttiin siis Järviklaanin ja Kuuraklaanin rajalle. Ruskatassu näki kaukana Järviklaanin alueilla kimaltevan järven. Se oli nuoresta kollista varsin kaunis, vaikkei sitä kunnolla nähnytkään. "Tätä rajaa emme saa ylittää ellei ole pakko" Tupsuhäntä sanoi. "Missä raja kulkee?" Ruskatassu kysyi. "No, Ruskatassu. Haitatko Järviklaanin hajua?" oranssin kollin mestari kysyi. Ruskatassu nuuhki ilmaa. "Haistan jotain mutta en tiedä minkä haju se on" Ruskatassu sanoi harmistuneena. "Järviklaanin haju. Opit sen aikanaan" Kaarnaviiksi lohdutti. Kissat katselivat hetken ympärilleen. "Kas päivää" joku tervehti. Heitä lähestyi valkoturkkinen kissa, jonka kaulassa ja selässä oli arpia. "Hei Pilvikorva" Tupsuhäntä tervehti takaisin. Pilvikorva vilkaisi kolmea oppilasta ja sitten kolmea soturia. "Näköjään olette saaneet kaksi uutta oppilasta" valkea kolli sanoi. Tupsuhäntä nyökkäsi. "Hän on Pilvikorva, Järviklaanin varapäällikkö" Kaarnaviiksi kuiskasi. Oppilaat nyökkäsivät. "Miksi hän ei käy kimppuumme?" Varputassu kysyi. "Olemme omalla alueellamme" Talvitassun mestari vastasi. Kissat puhuivat hetken Pilvikorvan kanssa, paljastamatta kuitenkaan mitään joku kuuluisi heidän klaanilleen. "Minun täytyy nyt mennä" Pilvikorva sanoi ja juoksi matkoihinsa. Kuuraklaanin kissat jatkoivat taas matkaansa. "Kuuhuipun hetki on lähellä. Paras palata leiriin, tulee kohta pimeä" Leijonaraita sanoi.

Kuuraklaanilaiset suunnistivat kohti leiriä. Ruskatassu oli innoissaan. Hän oli tavannut Järviklaanin varapäällikön ja tutustunut alueisiin. "Olemme perillä" Kaarnaviiksi ilmoitti kun he saapuivat leiriin. Kolme oppilasta astelivat suoraa päätä oppilaiden pesään. "Minä harjoittelin taistelua kun te vain hääritte rajoilla!" Käpytassu ilkkui. Ruskatassu sähähti ruskealle kollille, joka pysyi sitten hiljaa. Käpytassu kuitenkin tuijotti oranssia kollia hurjistuneena meripihkan värisin silmin. Ruskatassu ei välittänyt. Hän asettui makuulle siskonsa viereen. Varputassu ja Käpytassukin asettuivat nukkumaan. Ruskatassun päässä pyöri monia ajatuksia. Hän oli nyt oppilas, hänen mestarinsa oli Tupsuhäntä, Kuutähden poika, hän oli tavannut Järviklaanin varapäällikön... Pian hän kuitenkin nukahti, uneksien olevansa jo Kuuraklaanin rohkea soturi.